Ulkoistaminen on kuollut

Kirjoittaja: Jussi Jaakkola, kaupallinen johtaja, Silta Oy

Sana "ulkoistaminen" pitäisi poistaa suomen kielen bisnesssanastosta. Se on vanhentunut, väärään suuntaan ohjaava ja ennen kaikkea este sille, miten menestyvät yritykset oikeasti toimivat.

Nyt on hyvä hetki pysähtyä ja kysyä: haluammeko me oikeasti jatkaa puhumista ulkoistamisesta? Vai onko aika siirtyä ajatteluun, joka oikeasti kuvaa sitä, miten parhaat organisaatiot toimivat?

Ulkoistaminen kuulostaa luopumiselta. Verkosto kuulostaa valinnalta.

Ei ole sattumaa, että parhaat yritykset eivät puhu ulkoistamisesta. Ne puhuvat kumppaneista, ekosysteemeistä ja verkostoista. Sanavalinta ei ole kosmetiikkaa – se kertoo jotain oleellista siitä, miten organisaatio ajattelee itsestään ja tekemisestään.

Kun yritys "ulkoistaa", se etsii tapaa siirtää jotain pois. Kun se rakentaa verkostoa, se etsii tapaa tehdä jotain paremmin.

Ero on ratkaiseva.

Suomi on pieni maa. Tämä kannattaa vihdoin myöntää.

Parhaat osaajat eivät ole yhdessä yrityksessä – eivätkä koskaan tule olemaankaan. Suomalaisessa työelämässä tämä näkyy erityisen selkeästi: meillä on paljon ns. osaamiskapeikkoja – aloja ja rooleja, joihin on vaikea löytää huippuosaajia talon sisältä. Silti moni organisaatio yrittää edelleen rakentaa kaiken osaamisen talon sisälle: rekrytoida jokaisen erityisosaajan, ylläpitää harvoin tarvittavaa asiantuntemusta ja sitoa valtavasti resursseja asioihin, jotka eivät ole ydintekemistä.

Se ei ole vahvuutta. Se on jäykkyyttä.

Ja globaalissa kilpailussa jäykkyys on kuolintuomio.

Vahvat organisaatiot eivät rakenna tiimejä. Ne rakentavat verkostoja.

Tämä on ehkä tärkein ajattelun muutos, jonka suomalainen liike-elämä tarvitsee. Parhaat organisaatiot eivät yritä osata kaikkea itse – ne tunnistavat, missä ovat huippuja, ja rakentavat ympärilleen verkoston, jossa jokainen kumppani on omalla alueellaan yhtä hyvä.

Lopputulos on parempi kuin mitä yksikään organisaatio voisi yksin saavuttaa. Ei siksi, että olisi löydetty halpa tapa tehdä asioita. Vaan siksi, että on löydetty parempi tapa. Parhaimmillaan asiakas saa kumppanin kautta moninkertaisen hyödyn: käyttöönsä tulevat myös kumppanin omat verkostot – harkitut kumppanuudet, joita on rakennettu vuosia ja jotka on valittu tukemaan juuri oikeanlaista arvontuotantoa.

Verkosto ei ole tukitoiminto. Se on strateginen kilpailuetu.

Hyvin rakennettu kumppaniverkosto mahdollistaa nopeamman reagoinnin, paremman laadun ja joustavamman resurssien käytön. Se mahdollistaa kasvun ilman, että organisaatiosta tulee raskas koneisto, joka reagoi muutoksiin vuosineljänneksen viiveellä.

Ennen kaikkea se mahdollistaa sen, minkä jokainen johtaja sanoo tavoittelevansa, mutta harva saavuttaa: keskittymisen siihen, missä itse ollaan parhaimmillaan.

Kysy oikeat kysymykset.

Ulkoistaminen pakottaa kysymään: mistä voimme luopua? Mistä voimme säästää?

Verkostoajattelu pakottaa kysymään: kenen kanssa voimme olla parempia? Miten rakennamme parhaan mahdollisen kokonaisuuden?

Nämä ovat eri kysymyksiä. Ne johtavat eri vastauksiin ja lopputuloksiin. Ja ne johtavat täysin erilaisiin organisaatioihin.

Ulkoistaminen on kuollut. Viimein on aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä.